VALIKKO SULJE

Kuka nostaisi Suomen suosta?

Minuun on istutettu ajatus suomalaisen osaamisen ylivertaisuudesta: maailman paras koulutus, terveydenhuolto, sosiaalijärjestelmä ja erityisesti tietojärjestelmät. Minulle ei ole valehdeltu, nämä kaikki ovat olleet maailman parhaita (koulutus lienee edelleen), mutta monien asioiden kohdalla kehityksen kyydistä on tiputtu viimeisen 15 vuoden aikana.

Edellä mainitut yhteiskunnalliset järjestelmät ovat edellyttäneet aikoinaan ennakkoluulottomuutta ja täysin uusien toimintamallien soveltamista. Askel tyhjyyteen on riskinottoa, mutta se on myös edelläkävijyyttä.

Nykyisin merkillepantavaa on julkisen sektorin kadotettu edelläkävijyys ja taantuminen keskinkertaisuuteen tyytyväksi pysähtyneisyydeksi. Missä vaiheessa edelläkävijyys muuttui turvallisuushakuiseksi epäonnistumisen pelkäämiseksi?

Suureksi huolekseni tämä pysähtyneisyys ilmenee myös meidän tavallisten kansalaisten toiminnassa. Meillä on käsittämätön usko ”yhteiskunnan” kaikkivoipaisuuteen.

Microsoftin irtisanomat superlatiivikoulutuksen saaneet huippuosaajat tarvitsevat yhteiskunnan erityisapua itsensä työllistämiseen. Myös tohtorikoulutuksen saanut älyllinen eliitti odottaa yhteiskunnalta toimia voidakseen toteuttaa innovatiivisuuttaan. (kts. http://www.hs.fi/mielipide/a1451618574662 )

Vaikka meidät onkin opetettu uskomaan suurimman viisauden ja toimeenpanovallan sijaitsevan Arkadianmäellä ja virastoissa pitkin Suomen niemeä, niin 5,5 miljoonan kansa ei voi naiivisti odottaa pelastusta ja toimenpideohjeita julkiselta sektorilta. Sektorilta, joka ei taantumuksessaan pysty uudistamaan ja haastamaan edes omaa organisaatiotaan.

Vaikka oman järjenkäytön ja luovuuden ulkoistaminen virkamiehelle onkin houkuttelevan helppoa ja ehdottoman hyväksyttävää, niin kannattaa kuitenkin muistaa, että julkisvallan supervirkamiehiä ovat monet sinun kanssasi samaan aikaan Prismassa asijoivat.

Voimme passiivisesti odottaa hallituksen taikovan menestysinnovaatiot käsiimme ja vakauttavan julkisen sektorin talouden, mutta todellisuudessa innovaatiot ja kasvu tulevat meidän (siis sinun ja minun) uudesta tavasta ajatella, itseluottamuksestamme ja näiden aiheuttamasta työstä.

Julkinen sektori ei ole nostanut eikä tule nostamaan Suomea taloudellisesta ahdingosta. On turmiollista jäädä odottamaan edelläkävijyyttä ja ennakkoluulottomuutta ”yhteiskunnalta”, vaan meidän täytyy vaatia niitä ensimmäiseksi itseltämme. Olen lopen kyllästynyt kaikkien eri intressiryhmien vaatimuksiin julkiselta vallalta. Kaikkien mielestä jotain pitäisi tehdä kunhan itse ei ole se joka joutuu tekemään. Vässyköiden puhetta.

Itse kukin voisikin miettiä, mitä on henkilökohtaisesti tehnyt Suomen taloudellisen tilanteen parantamiseksi tai onko julkistalouden ahdinko edes vaikuttanut mitenkään omaan elämään. Uskallan väittää, että suurin osa suomalaisista toimii täsmälleen samalla tavalla kuin ennen vuotta 2008. Kasvava valtionvelka ja etuisuuksien leikkaukset eivät näy keskituloisen elämässä, mutta vähävaraisen julkisiin palveluihin turvautuvan elämässä ne varmasti tuntuvat.

Me tarvitsemme nyt tekijämiehiä ja -naisia, jotka eivät odota toimintaohjeita muilta, vaan toimivat. Vahvoja, jotka omalla menestyksellään nostavat myös heikkoja ylös.

Riskinotto ja epäonnistumiset voivat lopulta nostaa Suomen suosta, jonne olemme itse sen omahyväisyydessämme polkeneet. Epäonnistumisen pelkääminen johtaa korkeintaan keskinkertaisuuteen ja se ei riitä. Jos jotain halutaan tehdä maailman parhaiten, niin silloin on pakko hyväksyä epäonnistumisen riski. Suomi on vieläpä yksi maailman parhaista maista, jossa kannattaa epäonnistua.

Kansalaisena ja yrittäjänä joustan väliaikaisesti omista eduistani ja lupaan pro bono -työnä kolmasosalle kunnista välineet ja osaamisen liikuntapalveluiden kehittämiseen osana Urheksen yhteiskuntavastuuta. Viesti valituille kunnille lähtee vielä tällä viikolla.

Suomi ei nouse puhumalla tai vaatimalla, vaan yhteisillä teoilla.

ps. Työmarkkinajärjestöjen vallankahvassa oleville fossiileille haluan sanoa yhden asia. Emme elä enää 1900-lukua, sopeutukaa, sillä olette jättämässä epäluulossanne ja turvallisuudenhalussanne uponnutta laivaa perinnöksi. Työmarkkinajärjestöillä on halutessaan valta laittaa kansakunta polvilleen ja vaikka hukuttaa koko Suomi suohon. Antakaa periksi pariksi vuodeksi ja jos sen jälkeen teitä on riistetty, niin toteuttakaa edellä mainittu. Silloin se olisi ansaittua.