VALIKKO SULJE

Miten avustuspolitiikka saataisiin entistä avoimemmaksi?

Koen kansalaisvelvollisuudeksi antaa rakentavaa kritiikkiä julkisen vallan ja rahojen käytöstä liikunnan avustuspolitiikassa. Seuraava kirjoitus kuvaa sitä, mikä voi aiheutua kun päätöksenteon ja hallinnon avoimuudesta toteutetaan vähimmäismäärä. Hiljaisuus herättää aina epäilyksiä.

Liikuntasektorilla muutamien järjestöjen epäselvyydet valtionavustuksien käytössä ovat aiheuttaneet mediahuomiota jo jonkin aikaa ja erityisesti Yle on harjoittanut ansioituneesti tutkivaa journalismia asiaan liittyen. Lähes kaikki liikunnan ja urheilun saamat valtionavustukset tulevat Veikkausvoittovaroista ja avustusten kokonaissuuruus on pyörinyt viime vuosina noin 150 miljoonassa eurossa.

Valtion myöntämiin avustuksiin kansalainen pääsee tutustumaan Opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivuilta, mistä löytyvät kaikki 22 eri avustustyyppiä ja niistä myönnetyt avustukset. Liikunta-avustuksia myönnetään mm. tutkimusprojekteihin, järjestöjen toimintamenoihin, seuratoiminnan kehittämiseen ja tutkimusyhteisöjen toimintamenoihin.

Ministeriö julkaisee melko selvästi kaikki avustuksia saaneet tahot. Oma mielipiteeni on, että valtionavustuksien kohdalla suurimpana haasteena ei ole avustuksien jakamisen läpinäkyvyys vaan se, mitä avustuksen saamisen jälkeen tapahtuu tai jää tapahtumatta.

Tehtyäni muutaman pistokokeen vuonna 2014 avustusta saaneiden tutkimusprojektien taustatietoihin, huomasin valitettavan tilanteen, jossa vain harvoista tutkimusprojekteista oli saatavilla vapaasti tutkimusraporttia tai muuta loppuraporttia tutkimustuloksista. Tutkimuksen nimellä Googlen hakukone löysi tavallisesti ainoastaan tiedotteen valtionavun myöntämisestä kyseiselle tutkimusprojektille. Tämä ei anna hyvää kuvaa valtion rahoilla rahoitetun tutkimustiedon välittämisestä käytäntöön.

Osa tutkimusprojektien lopputuotteista oli kuitenkin helposti löydettävissä, erityisesti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Liikuntatieteellisen seuran ja ministeriön omat julkaisut saavat erityismaininnan tutkimustiedon julkisuudesta.

Kehityshankkeiden kohdalla vastaan sattui myös surkuhupaisia tapauksia. Eräs kolmen vuoden aikana yli 400 000 euroa avustusta saaneen hankkeen lopputuloksena oli toimintamalli, joka esiteltiin erillisellä verkkosivulla. Verkkosivusto oli poikkeuksellisen hieno, mutta laadulliselta katsontakannalta arvioituna 400 000 euron käyttäminen saavutettuun lopputulokseen nähden on pöyristyttävää. Erityisesti, kun hanke on saanut 150 000 euroa hankkeen ”valtakunnallistamiseen” ja minulla tuotti vaikeuksia löytää hankkeesta tietoa Googlen hakukoneella.

Samoin voin kyseenalaistaa muutamien yhtiöiden saamat valtionavustukset liikuntapaikkojen tutkimus- ja kehitystyöhön osoitetuista avustuksista. Minkä takia ministeriö antaa lähes 100 000 euroa yhden ihmisen yhtiölle rakennusoppaan kirjoittamiseen? Kaiken lisäksi kyseistä opasta myydään tällä hetkellä 48 euron hintaan erään osakeyhtiön verkkokaupassa. Kyseisen osakeyhtiön verkkokaupassa on myynnissä lukuisia oppaita, jotka on rahoitettu julkisilla varoilla. Käytäntöä kyseisen yrityksen kohdalla on sovellettu nähtävästi aina 90-luvun alusta alkaen. Käsittääkseni yritystuista vastaa aivan joku muu hallinnonala kuin opetus- ja kulttuuriministeriö. Mitä kilpailulakikin tähän sanoisi?

Huomioni kiinnitti myös eräs liikunnan paikkatietojärjestelmähanke, joka on saanut seitsemän vuoden aikana yli 1,2 miljoonaa euroa valtionavustusta. Lopputuloksen kukin voi käydä tarkistamassa täältä (http://www.liikuntapaikat.fi/). Virossa samalla hinnalla on rakennettu E-reseptijärjestelmä, jonka kautta menee pitkälle yli 90 prosenttia kaikista maan resepteistä. Järjestelminä täysin erilaiset ja niin myös vaatimustasoltaan, mutta vertauskohta antaa sitäkin enemmän perspektiiviä resurssien käytöstä. Viime vuosien aikana paikkatietojärjestelmähankkeen avustus on nähtävästi vakautettu noin 150 000 euroon vuodessa.

Sivusta on helppo huudella ja valittaa. Tämän vuoksi kirjoitin kuusi kehitystoimenpidettä, joilla voisi parantaa liikunnan avustuspolitiikkaa ja erityisesti sen avoimuutta. Tällä hetkellä avustuksista saatavan tiedon pohjalta saa helposti kirjoitettua tällaisia kirjoituksia, sillä avustusta saaneiden hankkeiden tiedoista herää liian paljon kysymyksiä. Uskon, että lähes kaikkiin esittämääni kysymyksiin on järkevä selitys, mutta tietopyynnön lähettäminen ministeriöön ei enää nykyään mielestäni toteuta tavoitetta hallinnon julkisuudesta.

 

1. Valtionavustuksella toteutetut tutkimukset ja hankkeet ilmoittavat selvästi rahoituksensa lähteen ja suuruuden.

Tutustuessani muutamiin valtionavusta saaneisiin hankkeisiin, harvojen kohdalla tulee mitenkään esille, että hanke on toteutettu valtionavustuksella. Läpinäkyvyyden vuoksi olisi suotavaa, että valtionavustushankkeet ilmoittaisivat suoraan ja piilottelematta rahoituksensa lähteen ja suuruuden.

 

2. Valtionavustuksella toteutetut tieteelliset tutkimukset julkaistaan vapaasti verkossa.

Liikuntapiireissä on keskusteltu tutkimustiedon hitaasta välittymisestä käytäntöön ja päätöksenteossa sovellettavaksi. Perusasiana on tuotetun tiedon tekeminen saavutettavaksi. Mikäli kansalainen ei löydä tutkimusta verkosta syöttämällä tutkimuksen nimen hakukoneeseen, niin tutkimus ei käytännössä katsoen ole saavutettavissa.

 

3. Suomalainen liikuntatieteellinen tutkimus kootaan yhdelle sivustolle.

Tällä hetkellä liikuntatieteellisen tutkimuksen ja selvityksien raportteja saa etsiä monista lähteistä: OKM, KIHU, LIKES, Jyväskylän yliopisto, THL, UKK-instituutti, STM, VLN, Valo, Liikuntatieteellinen seura, SLA…

Tiedon saavutettavuutta lisäisi huomattavasti se, että kaikkien tahojen tuottamaan tietoon pääsisi käsiksi yhdestä osoitteesta. Konkreettisesti tämä tarkoittaisi yhtä verkkosivustoa, jonne päivitetään säännöllisesti viimeaikainen tutkimus. Tämä ei olisi kallista, sillä sivuston rakentaminen kustantaisi noin 5000-10 000 euroa (riippuen näyttävyydestä) ja päivitys+ylläpito vaatisi karkeasti arvioiden vain muutamia viikkotyötunteja.

 

4. Ministeriön rahoittamat hankkeet löytyvät yhdestä tietokannasta.

Nykyisin ministeriö julkaisee PDF- tai Excel-listat valtionavustusta saaneista hankkeista. Mikäli kansalainen haluaa tutustua hankkeisiin tarkemmin, niin hänen ainoat vaihtoehtonsa ovat hankkeen nimen syöttäminen Googleen tai tietopyynnön lähettäminen ministeriöön. Liikuntatieteellinen seura ylläpitää tarkempaa tietokantaa joistain hankkeista, mutta senkin olemassa olo täytyy erikseen tietää.

Jälleen läpinäkyvyyttä ja yksilön mahdollisuutta valvoa julkisen vallan ja rahojen käyttöä ei ole tehty liian helpoksi. Konkreettisena ratkaisuna olisi julkaista OKM:n verkkosivuilla myös avusta saaneiden hankkeiden avustushakemuksen tiivistelmä tai vastaava selostus hankkeen tarkoituksesta sekä mahdollinen selvitys hankkeen lopputuloksesta. Tällä hetkellä saatavilla on ainoastaan avustuksen hakija, hankkeen nimi ja avustuksen määrä.

 

5. Valtionavustusta saaneet kehityshankkeet ja projektit raportoidaan yhdellä alustalla.

Vuodessa valtionavustusta saa useita kymmeniä projekteja ja hankkeita, joiden lopputuloksesta tai hyvistä käytänteistä kansalaisella ei ole mitään mahdollisuuksia saada tietoa.

Hankkeet ja erityisesti niiden lopputulokset olisi hyvä ja helppo raportoida esimerkiksi THL:n kehittämässä Innokylä-palvelussa. Palvelu on ilmainen alusta hyödynnettäväksi läpi projektin kaikkien vaiheiden ja sitä kautta kaikki kiinnostuneet voisivat tutustua hankkeen toteutukseen, edistymiseen ja lopputuloksiin.

 

6. Ministeriön ei tulisi käyttää avaustuksia ostopalvelun kaltaisena resurssina ja kiertää näin kilpailuttamista.

Myönnettyjen avustuksien listaa katsellessa tulee väkisinkin mieleen, että osa hankkeiden lopputuloksista kohdistuvat suoraan ministeriön omaan käyttöön ja ministeriön tietopohjan vahvistamiseen. Miten ministeriön käyttöön räätälöity hanke eroaa tilanteesta, jossa ministeriö ostaa palvelun palveluntarjoajalta? No sillä tavalla, että avustuksella ”ostettua” palvelua ei tarvitse kilpailuttaa,

Mielestäni resurssien käytössä tulisi pyrkiä aina tehokkuuteen ja hankkia palveluja sellaisilta tahoilta, jotka tuottavat ne käyttötarkoitukseen sopivimmin. Tämä ei toteudu muuten kuin avoimella kilpailutuksella.